Tässä on tauon jälkeen kuulumisia Enchantin jäseniltä! Mukana on yksi hyvin merkittävä uutispommi, jonka blogin ylläpito on käytännöllisesti alleviivannut, ettei sitä tarvitse niin pitkään etsiä :-)
Matias:
Meikäpoika se lähti Lappiin tuulettumaan kun ei lentäjän ura auennut. Siis haaveenani on ollut pikkupojasta lähtien hakea Ilmavoimiin taisteluhävittäjä tai -helikopterilentäjäksi, mutta lentoni katkesi karsintojen kolmanteen viidestä vaiheesta. Armeija-aika oli hieno kokemus. Sain uusia tuttuja ja pääsin näkemään vähän sitä puolta tästä Suomen kauniista maasta, mikä ei kaikille "etelän vetelille" ehkä koskaan aukea. Uskokaa pois, se luonto ja vuodenajat olivat näkemisen arvoisia. Sainkin kasvatettua oikein isolla kädellä sitä kuuluisaa V-käyrää, joten ihan pikkuasioidenkaan ei pitäisi nyppiä enää niin paljoa. Liian usein oma sänky, lämmin vesi, ja ruoka, sekä katto pään päällä ovat niin itsestäänselvinä pidettyjä asioita. Takataskuun armeijasta jäi sissihavu, paljon valokuvia, hienoja muistoja ja vänrikin nappulat. Nyt opiskelen Helsingin avoimessa yliopistossa luokanopettajan perusopintoja ja tähtäänkin opettajan uralle. Pitkiä sijaisuuksia jo takana ja toivottavasti myös edessäpäin. Pojista en eroa koskaan, ja vaikka välimatkat on opiskelujen ajan pitkät, pidämme silti yhteyttä ja pyrimme näkemään tasaisin väliajoin. Ymmärrettävästi harjoittelu kärsii, mutta yhtye pysyy silti yhdessä.
Sami:
Minä olen suorittanut opintojani poikien armeija-aikana. Oman kansallisvelvollisuuteni aion suorittaa valmistumiseni jälkeen siviilipalveluksen muodossa. Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen ollut mukana monissa produktioissa, mm. Time Travel -musikaalikabareessa, Romeo & Julia -tanssimusikaalissa Jyväskylässä, Jesus Christ Superstar -musikaalikonserteissa Lahden Sibeliustalossa sekä Lahden kaupunginteatterin Hair -musikaalissa. Ehdin myös hairahtua polultani kohti musikaaliartistiutta; kävin TeaKin tanssipuolen pääsykokeissa, mutta matkani tyssäsi kolmanteen pääsykoevaiheeseen. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olen hyvin iloinen siitä, että saan jatkaa aloittamallani polulla loppuun asti. Kaiken tämän lisäksi olen pyöritellyt mielessäni kaikenlaisia biisinpätkiä, kirjoitellut sovituksia ja pohtinut tulevia. Olen hyvin optimistinen nykyisten haasteidemme voittamisen suhteen ja uskon, että saamme jatkossakin viihdyttää kuulijoitamme musiikilla, josta ei kunnianhimoa tai mielikuvitusta puutu! Kaikkea hyvää!
Lassi:
Hei. Olen Lassi ja opiskelen musiikkia Sibeliusakatemiassa ja Pop&Jazz konservatoriolla. Lisäksi elämääni kuuluu urhilua ja tuttavia, joiden kanssa vietän aikaa viikonloppuisin. Uusimpana kokemuksena kävin DTM:ssä ja paikka oli hieno mutta mitä vähemmän ymmärsi siitä, mitä tapahtuu ympärillä, sitä parempi! :D Olen aika kiireinen, mutta stressiä helpottaa D-vitamiini, jota syön jatkuvasti 50 mikrogrammaa päivässä. Olen käynyt armeijan soittokunnassa ja sain sieltä paljon mukavia ystäviä, jotka muistavat minut varmasti tapauksesta, kun tunkeuduin kasarmille salaa aidan ali ja jäin kiinni sotilaspoliiseille. Lisäksi vietin yön putkassa. Sellaisia mistoja armeijasta. ;) Olen iloinen, koska saan tehdä musiikkia Enchantin poikien kanssa ja toivottavasti saan tehtyä mahdollisimman monta omaa kappaletta tulevalle levylle. Olen myös hyvin innoissani siitä, että saamme itse päättä tuottajat ja muut hommat, joten levystä tulee aivan varmasti meidän näköisemme. Tavoitteena olisi saada levy ulos vuoden kuluttua ja tehdä kiertuetta ja keikkaa kesällä. Uskon että pojilla on samat ideat. (En oo vielä lukenu niiden kommentteja.) Lempi tv-ohjelmani on ehdottomasti Putous ja paras hahmo on Kristoffer Taxfree. Kannattaa katsoa Youtubesta pätkä, jossa hän esittelee erikoisosaamistaan. "Krisu mä lennän". Syön nykyään vähemmän kuin yleensä koska ei ole rahaa ruokaan, mutta muutamat hääkeikat ovat tuoneet pientä lisäystä budjettiin. Toivon kaikille paljon jaksamista ja kesänodotusta!!! Ruskettukaa ku tulee kesä, se on parasta. Lisäks jos haluutte nähä hyviä laulajia, nii Voice of Finland on loistava ohjelma. Olkaa ihmisiks!
Rene:
Morjesta! Meikäläisellä oli kanssa armeija päällä tuolla Keuruun pioneerirykmentissä. Siellä sai miinoja kylveä maahan ihan olan takaa. Voin kertoa että kuuden 10 kg:n painavan telamiinan kantaminen ei oo helppoa! Armeija oli kyllä rentoa aikaa, ei paljoa tarvinnu miettiä elämää ku teki mitä käskettii. Sieltä päästyäni aloitin hommat Jyväskylän Dna:n liikkeessä myyntimiehenä. Liittymiä on tullut myytyä paria kappaletta sen jälkeen. Kesän jälkeen aloitin sitte hommat Jyväskylän kauppakorkeakoulussa, siellä nyt puolivuotta on tullut paahdettua. Suht rennoissa merkeissä ensimmäinen syksy on kuitenkin mennyt. :) Kaikin puolin siis todella mukavaa elämää ollut, nyt kun tauko on ohi, olisi kiva alkaa taas keikkailla entiseen malliin. Ikävä on jo lauluporukalla esiintymistä.