Tässä on kaikille faneille muisteloita Enchantin urasta ennen X Factoria. Sehän on jäänyt enemmän hämärän peittoon kun sitä ei televisioitu :-) Muistelot on kirjoittanut Lassi ja Matias on toiminut oikolukijana. LeFab kiittää!
Ai niin, ennen asiaan menemistä: Enchantin Facebook-sivulla on kuvia, joissa suosikkiyhtyeemme esiintyy kruununprinsessa Victorialle ja prinssi Danielille. Käykää katsomassa, ja tykätkää sivusta siinä samalla!
* * * * * * * * * * * * * * * * *
Muistelo tapahtumista ennen X-Factoria
Tähän alkuun pieni muistutus siitä miten Enchant on syntynyt. Olipa kerran Rene ja Sami, jotka vaelsivat koulussa vailla päämäärää. Pari vanhempaa tyttöä bongasivat pojat ja perustivat heidän kanssaan lauluyhtyeen nimeltään Enchant. Nimi oli Samin kielipään syvimpien aatosten tulos! Yhtye esiintyi monissa tilaisuuksissa, mutta ei aikaakaan kun abityttöjen oli jo karistettava vanhan koulun pölyt lahkeistaan ja lähdettävä koulusta kohti omia jatko-opiskelupaikkojaan.
Matias napattiin yhtyeeseen Samin toimesta. Pojat lauloivat molemmat Tiirismaan lukion kamarikuorossa ja Sami kysyikin eräissä harjoitukssa Matiasta tähän uuteen "poikakvartettiin" nimeltään Enchant. Vielä puuttuisi yksi laulaja. Nyt olisi kasassa Rene - basso, Sami - tenori ja Matias - tenori. Yhtyeeseen päätettiin hankkia baritoni ja Lassi Silventoinen sopikin poikien mielestä hommaan parhaiten, koska Lassi lauloi myös samassa kuorossa poikien kanssa.
Ei aikaakaan kun me saimme laulettavaa. Ensimmäinen kappaleemme oli Liisan koira. Noh, siinä vierähti pitkäkin tovi kun piti äänet jakaa. Tässä vaiheessa Sami kajautti korkean, mutta massiivisen yksiviivaisen a:n ja me muut emme olleet uskoa silmiämme. “Tenori”, sanoi Rene. “Selvä Tenori”, tokaisin minä. Seuraavaksi oli Matiaksen vuoro. Vielä korkeammalle!! “Ei ole meillä tenoreista pulaa”, oli Rene innoissaan. Oli tullut vuoroni. Sitä rääynnän määrää, niitä riitasointuja, niitä katseita. Tulos oli selvä. “Näemmä baritoni”, Sami sanoi. “Samaa mieltä“, vikisivät muut jäseneet tottelevasti. Renen määräsimme bassoksi jo matalan puheäänen perusteella. Jako oli siis selvä. Liisan koiran soolo Matiakselle, väliäänet minulle ja Samille ja "moottori" Renelle.
Ensimmäinen esiintyminen tapahtui koulumme auditoriossa. Opettaja kutsui meidät lavalle. “Seuraavaksi uuden kokoonpanon saanut Enchant, tulee esittämään meille Liisan koiran!”. “Wau”, mietin pääni sisällä, “Tästäkö se kaikki nyt alkaa“. No jaa, näin ainakin nyt ajattelen, että ajattelin. Todennäköisesti olin siinä tilassa missä aina ennen keikkaa: Kaikki on tyhjää ja maailmassa on sillä hetkellä vain me, Enchant, ja yleisö. Lähdimme alas rappusia kohti auditorion alatasannetta. Kukaan ei kaatunut. Sami sanoi alkusanat: “Moi me ollaan anschaant ja lauletaan nyt teille esikoisemme Liisan Koira“. Sami oli varma valinta alkujuontoon kun kukaan muu meistä ei osannut lausua yhtyeemme nimeä. Biisi lähti käynttin. “Ugatsakaugatsaka…” Lopussa kaikki taputtivat ja hurrasivat. Toiset hyvästä esityksestä, toiset säälistä tai myötähäpeästä, toiset vaan sen takia kun kaikki muut ympärillä takoivat hullaantuneesti käsiään yhteen. Kävelimme luokkaan takaisin. Koitti hetken hiljaisuus, jonka jälkeen Matias sanoi:” Se alku meni hyvin”. Kaikki purskahtivat nauruun ja kun lopulta saimme itsemme aloillemme ja normaaleiksi, Elina, opettajamme, astui luokkaan. “Jokaisen lauluyhtyeen täytyy aloittaa jostain ja tuosta on helppo nousta”, hän sai kakistettuaan naurun keskeltä. Nauroimme taas.
Siitä siis lähti “uramme” ja lisäesiintymisiä koitti kun koittikin ja näistä yksi mainittavan arvoinen oli keikka Scandic hotellissa erään yrityksen illanviettäjäisissä. Tämä oli myös ensimmäinen keikka äänentoistolla. Jo sound checkissä huomasimme kauhuksemme PR-laitteissa olevan hieman häikkää, mutta ammattitaitoisina esiintyjinä emme välittäneet siitä ja jätimme vian miksaajan huoleksi. Show alkoi. Ensimmäinen kappale 'They can’t take that away from me' oli muuten hyvä, mutta basso tuli niin paljon läpi, että hyvä jos pysyi lasit pöydillä. Seuraavassa kappaleessa, Teddykarhujen huviretkessä, oli pieniä ongelmia, kun matalien äänien matto osoittautui todella vaikeaksi hallita. Pääsimme biisiin vasta kolmannella yrittämällä ja kaikki se 2.47 min oli yksi kauheimmista musiikkihetkistä, mitä elämässäni on ollut. Settimme jälkeen istuimme takahuoneen nurkkapöytään ja aloimme analysoida esitystä. “Teddykarhut oli ihan hirvee”, sanoin normaalisti yhtään kaunistelematta. “Oli siin jotain häikkää”, yritti Rene pehmitellä. “Se oli varmaan noi mikit”, sanoi Matias. Päädyimme kuitenkin siihen tulokseen, että jäädytämme Teddykarhujen huviretken pysyvästi, emmekä sen koommin - pitkään aikaan - sitä laulaneetkaan. Taitotasomme noustessa uskalsimme kokeilla Teddykarhuja uudemman kerran. Ihan ok, mutta joku siinä mättää. Sain ajatuksen. “Nostakaamme kappaletta hieman korkeammalle ja antakaamme Renen, meidän suksipussimme, loistaa möreällä äänellään”. Ennen nykyistä Teddykarhua Sami oli siis laudanum soolon korkealta ja nykyvesriossa Rene laulaa sen matalalta. Ongelmat helpottuivat ja kappaleesta tuli yksi suosikeistamme. Siinä ehkä syy miksi Victoria ja Danielkin saivat kuulla neljästä, söpöstä ja karvaisesta teddykarhusta.
Tämän jälkeen olemme keikkailleet monissa paikoissa, juhlissa ja häissä, ja olemme luoneet ystävyyssuhteitamme entistä paremmiksi. Hauskimmat jutut meidän ajasta ennen X-factoria oli tässä Toivottavasti same 500 tykkääjää facebook:iin official sitelle niin näette meistä sitten videoita, jossa meitä vapaalla!
Hauskaa joulun odotusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti